Kuinka minusta tuli viestijä

http://www.lohiluoma.fi/

Oli synkkä ja myrskyisä yö. Ei. Oikeasti oli kuulas ja kirkas talviaamu. Heräsin Töölöstä sekaisin kuin seinäkello. Sängyn päädyssä seisoi enkeliltä näyttävä mies. Vastasin hänen tuijotukseensa tokkuraisin silmin. Mies näytti ärtyneeltä. Hän toisti kysymyksensä, mutta olin liian väsynyt vastatakseni hänelle. 

Otin puhelimeni ja katsoin minulle tulvineita viestejä. Avasin ensimmäisen ja tekstasin olevani kunnossa, samalla kun yritin välttää kuuntelemasta ärtynyttä mieshenkilöä. Lopulta kyllästyin ja sanoin näpyttelyn lomasta: ”joojoo, älä keuhkoa. Olen kyllä lähdössä.”

Kuulin yskäisyn viereltäni. Tuijotin kalpeaa tumma hiuksista naista. Mitä helvettiä? Ajatukseni alkoivat laukata. Mies tarttui puhelimeeni vieden sen minulta. Hän tuijotti minua katse sinkoillen puhelimeeni. ”Tämähän on täyttä potaskaa. On kuitenkin hieno nähdä, että kykenet tuottamaan loogisia lauseita. Ennusteesi parani juuri. Sinun piti jäädä vihannekseksi.”

Tuijotin häntä. Olin väärässä. Hän oli kaukana enkelistä, ellei tuomiopäivän enkeleitä lasketa.

Jostain sumusta ilmestyi äitini hahmojen vierelle. Hän vastasi miehelle nauraen, että ”olisi ihme, jos tämä nainen menettäisi taidon, jonka oppi ensimmäisenä alle vuoden iässä". 

Viestijä oli herännyt.


Tehtävänantona oli tänään uran käännekohdat. Tehtävä on osa Kide - digiajan kirjoituskoulun kurssia: tarinoita työstä. Iso suositus tälle itsenäisesti suoritettavalle verkkokurssille. Saa luovuuden kukkaset kukkimaan.